Transaktioanalyysi ja työnohjaus
Transaktioanalyysi (TA) on teoria persoonallisuuden kehittymisestä, rakenteesta ja toiminnasta, sekä ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Tämän teorian kehitti kanadalaissyntyinen, Yhdysvalloissa vaikuttanut psykiatri Eric Berne (1910 - 1970). Klassisen TA:n juuret ovat 1950-60 lukujen Kaliforniassa, missä Berne kehitti teoriaa yhdessä muiden psykiatrien ja terapeuttien kanssa.
Transaktioanalyysiä
käytettiin alun perin vain psykoterapiatyöskentelyssä (Psychotherapy TA). Pian
TA laajeni ja sitä sovellettiin ja kehitettiin koulutuksen (Educational TA),
organisaatioiden elämän (Organisational TA) sekä erilaisten ohjaustilanteiden
(Counseling TA) tarpeisiin.
Transaktioanalyysin yksi keskeisimmistä ajatuksista on yksilön kyvykkyys muutokseen. Jokainen pystyy ajattelemaan itsenäisesti, ja jokaisella on mahdollisuus tehdä omaan elämäänsä liittyviä päätöksiä. Jos aiemmin elämässä tehdyt päätökset eivät tunnu toimivilta nyt, yksilö voi tehdä uusia, nykyhetkeä paremmin palvelevia päätöksiä. Tämä uudelleen päättäminen tulee esiin erityisesti Elämän käsikirjoitusta tutkittaessa.
Transaktioanalyyttisen työskentelyn yksi tärkeimmistä tavoitteista on autonomian saavuttaminen. Tällä tarkoitetaan, että yksilö pystyy käyttämään koko aikuisen ihmisen psyykkistä kapasiteettiaan ongelmien ratkaisemiseksi. Autonomiaan tarvitaan yksilön tietoisuus itsestä ja häntä ympäröivästä maailmasta, spontaanisuutta (eli vapautta käyttää kaikkia minätiloja tarpeen vaatimalla tavalla), sekä kykyä olla läheisyydessä itsensä ja toisten kanssa.
Transaktioanalyyttinen työskentely perustuu sopimuksellisuuteen. Kuten työnohjausjakson alussakin, TA:ssa määritellään mitä asioita lähdetään yhdessä käsittelemään. Työskentelyssä korostuu prosessin jaettu vastuu: minä työnohjaajana en tee asioita ja ajattelua puolestasi, enkä myöskään oleta, että sinä asiakkaana kannat prosessin ammatillista vastuuta puolestani. Me yhdessä teemme parhaamme prosessin edistymisen eteen, ja olemme näin tasavertaisia toimijoita tässä työskentelyssä.
Transaktioanalyysi on laaja teoria, ja sitä kehitetään jatkuvasti. Klassisessa suuntauksessa (eli alkuperäisessä Bernen mallissa) on keskeisiä teorian kulmakiviä, joista nostan esiin muutaman. Työnohjauksissa käytän näiden lisäksi muita TA:n antamia näkökulmia. Esimerkiksi, työn eri rooleja voimme tarkastella Bernd Schmidin kehittämän roolimatriisin mukaan, ja resilienssin tukemista vaikkapa Fanita Englishin motivaatioteorian näkökulmasta käsin.
Minätilat - persoonallisuuden rakenne ja toiminta
Bernen mukaan ihmisen
persoonallisuus on rakentunut eri minätiloista ja se toimii näiden minätilojen
kautta. Minätilat ovat meidän psyykkinen todellisuutemme. Ne ovat
johdonmukaisia tunteiden ja ajatusten systeemejä, mihin kuuluu niille ominaisia
käyttäytymisen kaavoja.
Minätiloja on kolme: Vanhempi (V), Aikuinen (A) ja Lapsi (L).
Jokaisella minätilalla on elintärkeä, elämää kannatteleva rooli. Tasapainoisessa elämässä minätilat ovat balanssissa ja tukevat toisiaan. Energia niiden välillä on liikkuvaa. Aikuisen minätila antaa Vanhemman ja Lapsen minätilalle tilaa toimia.
Minätila-mallia voidaan käyttää myös organisaatioiden ja tiimien kulttuuria tarkasteltaessa. Berne jakoi näiden kulttuurin kolmeen osaan: Etikettiin (Etiquette), Tekniseen kulttuuriin (Technical Culture) ja Luonteeseen (Character).
Etiketti ylläpitää perinteitä. Se määrittelee, miten organisaatiossa toimitaan, käyttäydytään, ja millaisia asioita siellä arvostetaan. Tämä osa kulttuurista vastaa Vanhemman minätilaa.
Se, miten asiat tehdään
käytännössä, muodostaa Teknisen kulttuurin. Tällainen rationaalinen toiminta
suhteessa nykyhetkeen, looginen ajattelu, sekä tekninen tieto ja taito
vastaavat Aikuisen minätilaa.
Organisaatiolla on myös omanlaisensa Luonne. Se pitää sisällään tunteiden koko kirjon ja sallii Etikettiä vapaamman tavan olla ja toimia. Tämän kulttuurin osan kautta organisaation jäsenet saavat tuoda omaa persoonallisuuttaan ilmi - Etiketin antamien rajojen sisällä. Luonnetta voidaankin verrata Lapsen minätilaan.
Transaktiot - vuorovaikutuksen perusyksikkö
TA:ssa ajatellaan, että ihmisten välisen sosiaalisen kanssakäymisen perusyksikkö on transaktio. Kun ärsykkeeseen saadaan vastaus, on luotu transaktio. Voidaankin sanoa, että transaktioanalyysi on analyysi ihmisten välisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Tarkemmin määriteltynä, se on analyysi ihmisten minätilojen välisestä vuorovaikutuksesta.
Työnohjauksessa erilaisia vuorovaikutustilanteita ja ryhmädynamiikkaa voidaan tarkastella transaktioiden analyysin kautta. Tämän teorian perusteet ovat tarpeeksi yksinkertaisia haltuun otettavaksi, mutta samalla tarpeeksi syviä avaamaan monimutkaisiakin vuorovaikutustilanteita. Fokuksena on tilanteiden parempi hahmottaminen ja ymmärtäminen. Tämän kautta voimme modifioida omaa kommunikointiamme ja toimintaamme tilanteiden optimaaliseen purkamiseen.
Elämän käsikirjoitus -
Script
Eric Bernen sanoin käsikirjoitus
on käynnissä oleva ja tiedostamaton elämän suunnitelma, mikä on
muodostettu varhaisessa lapsuudessa, vanhempi-hahmojen paineen alla.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varttuessaan lapsi on tehnyt erilaisia päätöksiä
itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta, pienen lapsen tunteiden ja
todellisuuskuvan pohjalta. Nämä päätökset ovat tuolloin olleet lapsen paras
keino selviytyä ympäristössään mahdollisimman vähin kolhuin.
Lapsen päätökset ovat vastauksia viesteihin, mitä hän on ympäriltään haravoinut tai miten hän on ympäristöään tulkinnut. Tällaisia viestejä ovat esimerkiksi erilaiset käskyt (TA:ssa näitä kutsutaan myös Hiostajiksi) ja kiellot. Jos lapsi on sisäistänyt vaikkapa käskyn "olla vahva", hän on saattanut tehdä päätöksen, että on hyväksytty ja rakastettu vain ollessaan omavarainen ja sellainen, joka ei pyydä tai tarvitse apua. Vielä aikuisenakin saatamme elää näiden käskyjen ja kieltojen sävyttämää elämää, sillä ne vaikuttavat meissä alitajuisesti.
Meillä kaikilla on oma käsikirjoitus. Myös organisaatioilla on oma käsikirjoituksensa.
Transaktioanalyyttisen työskentelyn yksi tavoitteista on tulla tietoiseksi omasta käsikirjoituksesta. Tietoisuutemme lisääntyessä ymmärrämme toimintaamme yhä paremmin. Käskyjen ja kieltojen sijaan voimme antaa itsellemme erilaisia lupia olla ja toimia eri tavoin kuin ennen. Eli teemme elämää kannattelevia uusia päätöksiä ja sopimuksia itsemme kanssa.
Kun työnohjauksessa tarkastelemme käsikirjoitusta, olemme tietoisia siitä, että työnohjaus ei ole terapiaprosessi. Positiivinen muutos on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että sitä on vaikea lokeroida vain johonkin tiettyyn elämämme osaan. Kun esimerkiksi tutkimme käskyjen tai kieltojen vaikutusta työmme arkeen, mahdolliset uudet päätökset (sekä luvat toimia ja olla) vaikuttavat myös muuhun elämäämme. Olemme siis yksilölle merkittävien asioiden äärellä. Siksi minulle työnohjaajana on ensiarvoisen tärkeää, että työnohjausprosessi kokonaisuudessaan on psykologisesti turvallinen ympäristö, missä tällainen työskentely mahdollistuu.
Elämänasemat - silmälasit elämään
Yksi keskeisistä transaktioanalyysin ajatuksista on yksilön hyväksyminen sellaisena kuin hän on. TA:ssa ajatellaan, että pohjimmiltaan ihmiset ovat hyviä, he ovat "OK". Ajatellaan myös, että yksilölle on muodostunut suhteellisen pysyvä mielikuva itsestä ja toisista: "OK" tai "ei-OK". Elämänasemia kuvataan TA:ssa Franklin Ernstin kehittämän OK-kaavion avulla.
Transaktioanalyyttisen
työskentelyn yksi tavoitteista on muutos elämänasemissa niin, että yksilö tai
ryhmä pystyisi asettumaan pääsäätöisesti "Minä olen OK - Sinä olet OK"
asemaan.
Työnohjauksessa elämänasemia voidaan tarkastella monella tasolla: yksilön näkökulmasta, tiimin näkökulmasta tai koko organisaation näkökulmasta käsin. Joskus onkin ihan tuottavaa reflektoida, mitä mahdollisuuksia "Me olemme OK - Te olette OK" asetelma voikaan avata organisaation sisäiseen kulttuuriin, sekä sen ulkopuolisiin verkostoihin.
Lisää transaktioanalyysista voi lukea alla olevista lähteistä:
Suomen Transaktioanalyysiyhdistys FinTA ry:
Euroopan Transaktioanalyysiyhdistys EATA:
Kansainvälinen Transaktioanalyysiyhdistys ITAA: