Musiikki, luovuus ja työnohjaus

Työn maailma muuttuu koko ajan. Arvossa on nyt itsensä johtaminen, itsenäinen ongelmanratkaisutaito, innovatiivinen ajattelu. Tämä kaikki vaatii luovuutta, uudenlaista ja joustavaa ajattelua. Uskon, että meissä jokaisessa tätä luovuutta on. Joskus vain voi tuntua siltä, että luovuus on ikään kuin jumissa tai piilossa päivänvalolta.

Mutta, luovuuttakin voi harjoitella ja houkutella esiin. Työnohjauksessa käytetään useasti erilaisia toiminnallisia menetelmiä, jotka avaavat luovaa ajattelua. Tällaista aivojumppaa on esimerkiksi erilaisten kuvakorttien käyttö uusia näköaloja tutkittaessa. Kuvien kautta voidaan tarkastella työn maailmaa, etäytettynä ja turvallisen välimatkan päästä.

Luovuutta voidaan harjoitella myös musiikin kanssa. Musiikin avulla voimme ilmaista itseämme ja kommunikoida toisten kanssa ilman puhuttuja sanoja. Kielimuuria ei musiikissa ole - vain luovuuden tila, jossa jokaisen mielipide on yhtä arvokas.

Musiikki nostaa pintaan piilossa olevaa... Se houkuttelee kuulijansa luovaan ajatteluun.

Työnohjauksessa tapahtuvaan musiikilliseen luovaan ilmaisuun ja vuoropuheluun ei tarvita erityistä musiikillista osaamista. Mainittakoon myös, että muistot koulun musiikkituntien nokkahuiluorkesterista saa tässä yhteydessä luvalla unohtaa. Soittimina käytetään erilaisia rytmisoittimia ja kehorytmiikkaa.

Työnohjauksessa voidaan tehdä myös erilaisia musiikin kuunteluharjoituksia. Musiikki on elementti, johon voimme ulkoistaa ajatuksiamme ja tunteitamme. Musiikista tulee ikään kuin neutraali maaperä, jolla kulkiessa jokainen ohjattava saa reflektoida ajatuksiaan, rauhassa ja turvallisesti.

Musiikki nostaa pintaan piilossa olevaa. Ja se materiaali on mielenkiintoista ja tärkeää työnohjausprosessin näkökulmasta katsottuna.

Musiikin läsnäolo työnohjauksessa tuo koko prosessiin uuden ulottuvuuden. Puheen sijaan korvat kuulevat melodiaa, rytmiä, harmonioita, erilaisia sointisävyjä. Musiikki houkuttelee kuulijansa luovaan ajatteluun. Tämä tekee musiikin soittoharjoituksesta ja kuuntelukokemuksesta aina henkilökohtaisen; jokainen aistii ja tuntee sen tavallaan. Työnohjauksessa tarkastellaan ja hahmotetaan näitä ainutlaatuisia kokemuksia verbaaliseen muotoon. Sanotetut tunteet ja ajatukset tulevat tietoisuuden piiriin ja osaksi ohjattavien omaa voimavarapankkia.

Työnohjauksessa käytetyt musiikkiharjoitukset voivat olla koko tapaamiskerran pituisia, tai vain hetken kestäviä välietappeja tapaamisen aikana. Musiikin käyttö sovitaan aina yhdessä ohjattavien kanssa, heidän tarpeidensa ja toiveidensa mukaan.

Musiikki vaikuttaa meihin

Musiikki on tunteidemme tulkki, musiikki vie meidät toiseen todellisuuteen, musiikki rauhoittaa meitä, musiikki antaa meille energiaa - hienoja ajatuksia, eikö niin? Nämä sanonnat nousevat käytännön kokemuksistamme, mutta ovat itse asiassa tutkitusti totta. Musiikin positiivista vaikuttavuutta aivoihimme on tutkittu viime vuosina ansiokkaasti myös esimerkiksi aivoinfarktipotilaiden kuntoutuksessa.

Mitä musiikki sitten saa kehossamme aikaan? Musiikki vaikuttaa keskushermostomme prosessointiin. Vireystilaa voidaan aktivoida tai rauhoittaa musiikin avulla, sillä sydämen lyöntitiheys reagoi musiikin rytmiin. Musiikin kuuntelu saa aikaan veranpaineen muutoksia sekä ihoreaktioita. Musiikki vaikuttaa myös limbiseen keskukseen, joka säätelee tunteitamme ja muistiamme. Juuri tätä musiikin vaikuttavuutta hyödynnetään esimerkiksi muistisairaiden hoidossa. Mielihyvähormonit ja musiikki kuuluvat yhteen; musiikin kuuntelu lisää endorfiinien eritystä.

Entä miten tätä kaikkea voi hyödyntää työn maailmassa? Esimerkiksi niin, että ennen haastavaa palaveria mielenrauhaa voi hakea kuuntelemalla itselle merkityksellistä musiikkia. Sellaista musiikkia, jonka tietää vaikuttavan rauhoittavasti omiin ajatuksiin. Palaverin jälkeen voi musiikin avulla kalibroida itsensä takaisin perustehtävien äärelle.

Itse koottua, omaa voimauttavaa soittolistaa voi kuunnella myös minitauoilla. Sanotaan, että aikaansaavat ja hyvinvoivat työntekijät tauottavat työtään useimmin kuin vain kahvihetkillä tai lounaalla. Ehdotukseni onkin vaikka kävelykierros tunnin välein toimiston ympäri, napit korvissa ja mielimusiikkia kuunnellen. Rohkenen väittää, että musiikki ja liike yhdessä antavat tarvittavan etäyttämisen käsillä olevaan tehtävään. Työpisteelle palatessa keskeneräinen ajatus voikin olla kypsynyt valmiiksi, tai solmuun kiertynyt asia aukenee.

Kaikkea tätä ja muita musiikin tuomia hyviä ulottuvuuksia voidaan tutkia työnohjauksessa. Musiikki, kuten kaikki toiminnalliset harjoitukset, ovat aina työnohjaajan ja ohjattavien yhdessä sopimia asioita. Kaikille ohjattaville musiikki ei yksinkertaisesti sovi ja silloin en sitä heille myöskään tarjoa. Silloin katseen voi halutessaan suunnata johonkin muuhun luovaan toimintaan, vaikkapa kuvataiteiden puolelle. Musiikin äärellä ollaan omasta tahdosta, ei koskaan pakotettuna.