Ratkaisukeskeinen työskentely

Ratkaisukeskeisyys on yksi teoreettinen viitekehys, jonka kautta maailmaa voi jäsentää. Se on oikeastaan kokonaisvaltainen asenne ja tapa ajatella, ei niinkään pelkkä kokoelma teknisiä harjoituksia.

Itse pidän ratkaisukeskeisyydessä siitä, että se antaa työkaluja ja välineitä hahmottamaan kaikkea sitä hyvää, mitä itsessämme ja ympäristössämme on. Kyvykkyyttä ja taidokkuutta tuodaan esiin ja tuetaan erilaisten harjoitusten ja kysymysten avulla. Päämääränä on auttaa ohjattavia hahmottamaan omia voimavarojaan, joiden turvin elämää on helpompi tarkastella. Ratkaisukeskeistä työotetta kutsutaankin usein voimavarakeskeiseksi työotteeksi.

Ratkaisukeskeisyydessä ajattelun fokus on vahvasti tulevassa. Menneisyyttä tai harmaita elämänsävyjä ei toki sivuuteta, vaan ne katsotaan pikemminkin lähtökohdaksi tai ponnahduslaudaksi jonkin uuden ja valoisamman alkamiseksi. Vaikeistakin kokemuksista on mahdollista löytää edes hitunen hyvää ja hyödyllistä. Kun nämä kultajyvät tunnistetaan, voidaan ne lisätä muiden voimavarojen joukkoon tulevien haasteiden varalle.

Yksi kantavista ratkaisukeskeisyyden ajatuksista on pienten askelten ottaminen tavoiteltua päämäärää kohti. Hallittavissa olevat, usein hyvin konkreettiset teot ja ajatusmallit muodostavat onnistumisien sarjan, joka johtaa työnohjausprosessin alussa asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Edistymistä voidaan tutkia eri tavoilla, esimerkiksi erilaisten kysymyssarjojen kautta. Joskus sanonkin, että työnohjaajana tärkein roolini on kysyä hyviä kysymyksiä - peilailla ja heijastella ohjattavien omia ajatuksia, auttaa heitä itse oivaltamaan miten milloinkin tulisi edetä.


Ratkaisukeskeisen työnohjaajan lupaukseni Sinulle:


"Olen vahvasti läsnä ja kuuntelen. Sparraan ja kannustan.

Kysyn tarkentavia kysymyksiä, jotta ymmärrän ajatuksiasi paremmin.

Haastan Sinua uusien näkökulmien ääreen.

Arvostan Sinua, koska olet olemassa, ainutkertaisena itsenäsi.

Olen sitoutunut työnohjausprosessiin, joka tähtää siihen, että Sinun työllesi kuuluu hyvää."