Mitä toimivassa työyhteisössä puhutaan?

Tässä ensimmäisessä blogitekstissäni mietin, mistä toimivat työyhteisöt ovat oikein tehty. Tarkemmin sanottuna: Mitä ja miten siellä oikein puhutaan?

Osallistuin hiljattain koulutuspäivään, missä pohdittiin kielen ja tarinoiden merkitystä työyhteisöjen hyvinvoinnissa. Koulutus oli osa Johdon ja esihenkilöiden työnohjausvalmennusta, lisäkoulutusta, minkä suoritan nyt syksyllä 2022.

Koulutuspäivässä oli mukana Matti Alpola, työnohjaaja, kouluttaja ja psyykkinen valmentaja ainakin 35 vuoden kokemuksella. Respect!

(Matin löytää muuten täältä: https://www.audienssi.fi/)

Puheen voima

Alpola oli aikanaan pohtinut, miksi samassa organisaatiossa yhdessä tiimissä voitiin mainiosti, mutta toisessa taas heikommin. Hän kiinnostui erityisesti puheesta, mitä toimivassa tiimissä kuuli.

Tutkittuaan erilaisia toimivia työyhteisöjä Alpola huomasi, että organisaatiosta riippumatta hyvinvoivissa tiimeissä voitiin erottaa viisi erilaista puheen tapaa: Työn organisoimiseen liittyvää puhetta, Työtaitopuhetta, Dialogia, Onnistumisen tarinoita ja Satunnaisia keskusteluita.

Olennaista oli, että kaikki eri puheen tavat olivat jollakin tavalla läsnä. Päällekkäisinä, samanaikaisina, eriaikaisina... Eri puheet loivat työyhteisöjen sosiaalista todellisuutta yhtä aikaa.

Viisi erilaista puheen tapaa - ikkunoita työyhteisön kommunikointiin

Työn organisointipuheella Alpola tarkoittaa työyhteisön "reunaehtoja", sitä yhdessä sovittua, miten tässä tiimissä toimitaan. Liian tiukat rajat tekevät työstä suorittamista, olemattomat rajat taas halvaannuttavat työntekoa. Selkeät työtehtävät ja vastuualueet tuovat turvaa.

Työtaitopuhe pitää sisällään kaikkea sitä ammattitaitoa, mitä meille kertyy ajan kanssa ja kokemuksen kautta. Hiljainen tieto ja Hidas tietäminen välittyy Mestari-Kisälli asetelman kautta. Vanhemmilta työntekijöiltä oppii ja heidän läpikäymiään virheitä ei tarvitse jokaisen sukupolven toistaa.

Dialogi on taas puheen tapa, missä kaikki siihen osallistuvat ovat samalla viivalla. Oppiminen on molemminpuolista. Ajatuksia vaihdetaan ennakkoluulottomasti ja oikeassa olemisen tarve unohdetaan.

Onnistumisen tarinat kerrotaan onnistumisen kielellä. Suomalainen kulttuuri suosii kovin usein negatiivista todellisuutta. Työyhteisöissä tätä negatiivisuutta kannattaa tietoisesti uhmata. Se, että miettii viikoittain mikä työssä inspiroi, tuo iloa ja mitkä asiat menevät hyvin, luovat pohjaa uusille onnistumisille. Se, mitä tutkitaan, muodostuu Alpolan mukaan yhteiseksi todellisuudeksi.

Viidentenä toimivan työyhteisön puheen tapana Alpola nostaa Satunnaiset keskustelut. Luovuus ja huippusuorituksiin tarvittava rentous eivät ole kavereita pakottamisen kanssa. Joskus parhaat ideat syntyvät kahvikoneiden äärellä tai ennen palavereita. Näitä keskusteluja ei ennalta suunnitella, mutta niiden toteutumiselle annetaan tietoisesti tilaa.

Erilaisten puheiden esille saattaminen

Heijastelen viittä puheen tapaa omiin kokemuksiini työnohjaajana. Mietin, että kovin usein olen kutsuttu tilanteeseen, missä jokin puheen tavoista on kadottanut sanavarastoaan tai jo vaiennut ja antanut muunlaiselle puheelle periksi.

Mietin Työn organisointipuheen epäselvyyttä. Ajattelen, että olettamuksien sijaan asioiden mutkaton käsittely olisi parasta. Vastuualueiden tai työn eri roolien hämärtyminen on liian usein maaperä, missä epäluottamus saa kukoistaa. Selkeys rakentaa luottamusta.

Mietin työyhteisöjen heterogeenisyyttä Työtaitopuheen näkökulmasta katsottuna. Heterogeenisyydellä en viittaa ihmisten seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, vaan siihen, miltä työyhteisöt konkreettisesti näyttävät. Nähdäänkö esimerkiksi eri ikäiset työntekijät rikkautena? Vaikka joku olisi alalla uusi tekijä, voi hänellä olla parin vuosikymmenen kokemus työelämästä yleensä. Siis huikeaa tietämystä siitä, miten vaikkapa toimivat vuorovaikutustilanteet rakennetaan.

Mietin oikeassa olemisen tarvetta. "Ylpeys ja ennakkoluulo" on yksi omista leffasuosikeistani. Miltäköhän näyttäisi työyhteisö, mikä tunnettaisiin "Nöyryydestä (ei nöyristelystä) ja ennakkoluulottomuudesta"? Herradarsyt ja neitibennetit Dialogissa keskenään nokittelun sijaan. Aika villiä! Leffana ehkä vähän lyhyempi, mutta tosielämässä niin paljon toimivampi.

Mietin myös Onnistumisen kieltä. Itse ajattelen, että elämä tylyttää meitä ihan tarpeeksi. Työyhteisön ei tarvitsisi tuota taakkaa enää lisätä. Se, että tietää, että osaa ja onnistuu, että ympärillä on tukea antava työtiimi, tulisi olla jokaisen työyhteisön peruskauraa. Sillä ruokitaan lopulta hyvinvoivaa yhteiskuntaa.

Mietin pandemiaa, etätyötä ja Satunnaisia keskusteluita. Olen monesti työnohjauksissa kuullut, että jotakin olennaista etäilyn myötä puuttui, kun näennäisesti turhanpäiväinen jutustelu puuttui. Nyt kun palaamme vähitellen livenä työyhteisöihin, otetaan yhteisistä "höpötyshetkistä" kaikki irti. Mitäköhän ideoita vielä odottaakaan päivänvaloa!

Sanoilla luomme yhteistä todellisuutta

Matti Alpola ajattelee, että kielellä kuvataan todellisuutta, mutta myös luodaan todellisuutta. Työyhteisö ei ole siis voimaton oman työilmapiirinsä kanssa, vaan voi aktiivisesti sitä muokata. Omalla puheellaan.

Itse mietin miksi tällaisen omistajuuden ottaminen on välillä vaikeaa. Olisiko niin, että on helpompi kuulla toisten sanat kuin omansa?

Omien ajatusten äärelle pysähtyminen on taito, minkä jokainen voi kuitenkin oppia - jos niin haluaa. Kuunnella aktiivisesti ja miettiä, mitä minä haluan tähän keskusteluun sanoillani tuoda. Ja miettiä, minkälaista todellisuutta minä haluan luoda.

Ja tietty, työnohjaus antaa tämänkaltaiselle harjoittelulle mitä mainioimman treenausalustan.