Huomionosoituksia tarjolla!

Tässä blogissa pohdin huomionosoituksia. Sitä, miten me huomioimme ympärillämme olevia ihmisiä ja miten me huomioimme itseämme. Huomionosoitukset ovat elintärkeitä, sillä jos emme tule kohdatuksi, me kuihdumme. Antamamme huomionosoitus ravitsee, parhaimmillaan saa toisen kukoistamaan.

Ryhmässä tuetaan ja tullaan tuetuiksi

Olen sitä mieltä, että meillä kaikilla tulisi olla oma cheerleader-ryhmä. Onnistumiset huomioitaisiin yläfemmoilla. Ja haastavina päivinä kentän laidalta puolestaan kuuluisi: "Hyvää duunia, jaksaa jaksaa!". Tai mikä ikinä tsemppaushuuto olisi omaan korvaan sopiva.

Itse asiassa ajatus henkilökohtaisesta kannustusjoukosta ei ole kovin utopistinen. Jokaisella työelämässä mukana olevalla on tällainen ryhmä: oma työyhteisö. Ryhmä ihmisiä, joita yhdistää sama työn maailma. Näiden ihmisten kanssa vietetään iso osa elämästä. Koetaan voittoja ja iloja, taklataan haasteita ja käsitellään vastoinkäymisiä. Ei ole siis samantekevää, miten tämä ryhmä huomioi jäseniään.

Sanat vai hiljaisuus?

Sanat ovat hurjan tärkeitä. Sanoilla kuvailemme ympäristöämme ja selitämme sisäistä maailmaamme itsellemme ja ympärillä oleville ihmisille.

Se, miten me otamme toisen huomioon, muokkaa meitä ja se muokkaa tuota toista. Sanat ja huomionosoitukset muokkaavat koko työyhteisöä. Tämä on totta silloinkin, kun jotain jätetään sanomatta. Tai silloin, kun tilanteeseen sopiva huomionosoitus jää antamatta.

Joskus tuntuu, että työyhteisöissä ollaan kovin arkoja huomioimaan menestystä. Ehkä ajatuksissa kaikuu vielä vanhan kansan "viisaudet"... Kiitoksesta ylpistyy ja ylpeys kulkee jotenkin lankeemuksen edellä. Mitä ikinä sillä tarkoitetaankaan. Mietin, että olisikohan jo aika päivittää sananlaskut 2020-luvulle. Hyvin tehty, upeasti onnistuit, jatka samaan malliin!

Huomionosoitukset ovat elintärkeitä

Transaktioanalyysissa (TA) käytetään termiä "sively" (engl. stroke) ilmaisemaan sosiaalista toimintaa, sitä miten huomioimme toisia ja myös itseämme. Yksinkertaisesti sanottuna sively kertoo, miten otamme toisen ihmisen olemassaolon huomioon. Siksipä "stroke" voidaan kääntää myös huomionosoituksena. Itselleni sana "huomionosoitus" avautuu himpun verran helpommin kuin "sively".

Tässä siis taustaa, mitä tarkoitan huomionosoituksella.

TA:n perustajan Eric Bernen mukaan huomionosoitukset voivat olla sanattomia tai sanallisia, positiivisia tai negatiivisia, ehdollisia tai ehdottomia. Huomionosoitukset ovat elintärkeitä ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle olemassaololle. Ilman niitä ihminen yksinkertaisesti menehtyy. Positiiviset huomionosoitukset tukevat elämää ja kasvua, negatiiviset taas ankeuttavat sitä. Tästä huolimatta, jos positiivista huomiota ei ole tarjolla, tyydymme negatiiviseen. Sekin on tyhjää parempi.

Huomionosoitukset hyötykäyttöön

Sanattomia huomionosoituksia on itse asiassa aika helppo antaa. Kollegalle kohdistettu hymy aamukahvia hakiessa kertoo toiselle, että huomaamme hänet, hän on olemassa. Samalla kun huomaamme toisen, tulemme itse näkyväksi hänessä. Täällä ollaan, duunissa, yhdessä.

Ehdollisella huomionosoituksella Berne tarkoittaa sellaista huomiota, mikä on osoitettu toisen toimintaan, siihen mitä hän tekee. "Upeasti hoidit tuon haastavan asiakastilanteen!" on huomio, mitä usein mietitään, mutta liian harvoin sanotaan ääneen. Vaikka se kuuluisi toisen ammattitaitoon, olisi ikään kuin itsestäänselvyys, voi toisen taidokkuuden silti huomioida.

Se kasvaa, mitä vahvistetaan. Vahvassa työyhteisössä tunnistetaan ja tunnustetaan ryhmän jäsenten vahvuudet. Vahva työyhteisö pystyy käsittelemään myös ne hetket, kun tekeminen ei mene ihan nappiin ja ehdollinen huomionosoitus on negatiivinen. "Tämä asiakaskeissi hoidettiin vähän tökerösti. Opitaan tästä ja ollaan tulevassa skarpimpia." Palaute ei mene ihon alle, kun työyhteisössä tiedetään sanojen kohdistuneen toimintaan, ei ihmiseen.

Ehdoton huomionosoitus pureutuu puolestaan ihmisen ytimeen, siihen kuka olemme. Niin hyvässä kuin huonossa.

Sanotaan, että kukaan ei tarvitse elämänsä varrella yhtäkään negatiivista ehdotonta huomionosoitusta. Niitä ilman pärjää vallan hyvin. Mistä sitten johtuu, että epäonnistumisen hetkellä meidän on kovin vaivatonta haukkua itseämme tyhmäksi tai laiskaksi? Voisiko olla niin, että näitä sanoja olemme kuulleet sanottavan liian usein, ihan jo sieltä lapsuudesta lähtien. Ehkä ne on tiuskaistu meille, kenties ne on puhuttu jostain toisesta tai lausuttu jollekin toiselle. Epähuomiossa tai tarkoituksella. Niin tai näin, olemme tottuneet näihin tunkkaisiin sanoihin ja toistamme niitä ymmärtämättä täysin niiden elämää tuhoavaa voimaa.

Onneksi meille on positiivisia ehdottomia huomionosoituksia tarjolla! Ne ovat elämämme lanka. Vähän niin kuin tuki, mitä viritellään herneenvarsoa varten, kun sen odotetaan kantavan hyvää satoa. "Olet tosi taitava!" on huomionosoitus, mikä ei pienennä sanojaansa, mutta antaa kasvutehoa sen vastaanottajalle. Se sivelee sisintä. Ja mikä ihaninta, tällaisia huomionosoituksia voimme antaa myös itsellemme, jos kukaan muu ei niitä ymmärrä meille sanoa.

Positiiviset huomionosoitukset eivät lopu kesken

Positiivisissa huomionosoituksissa on se hyvä puoli, että niitä voidaan antaa rajattomasti. Ne eivät käyttämällä lopu kesken. Me voimme varastoida saamiamme huomionosoituksia muistimme lokeroon ja palautella niitä mieleen tilanteissa, kun tarvitsemme kannustusta. Aika hieno re-use voimavara.

Me voimme antaa positiivista huomiota itsellemme. Oman pään sisällä tapahtuva dialogi on tutkimusten mukaan vaikuttavampaa kuin pelkkä ajattelu. Peilille puhuminen ei ole siis ihan hatusta tempaistu juttu.

Itse jään miettimään, miten voisin lisätä sanattomien positiivisten huomionosoitusten antamista itselleni. Miltä se näyttäisi? Ehkä voisin huomioida itseäni lisäämällä levon määrää ja vähentämällä sosiaalisen median seuraamista. Ehkä voisin antaa hyväksyvämmän katseen omalle peilikuvalle - myös niinä päivinä kun kaamos tai kiire ovat päässeet yllättämään.

Olen läpikotaisin jouluihminen. Jos olen oikein ymmärtänyt, joulun aika on meille suomalaisille perinteisesti antamisen ja huomioimisen aikaa. Miltäköhän tämän vuoden loppu näyttäisi, jos keskittyisimme tietoisesti "sivelemään" toisiamme? Antamaan huomionosoituksia, mitkä ovat positiivisia ehdollisia ja positiivisia ehdottomia. Työyhteisössä, oman perheen keskellä, fudistreeneissä tai missä ikinä kohtaammekaan toisia ihmisiä.

Hyvällä tavalla huomiorikasta loppuvuotta toivottaen,

Marjukka

ps. Transaktioanalyysi (TA) on teoria persoonallisuuden kehittymisestä, rakenteesta ja toiminnasta, sekä ihmisten välisestä kommunikaatiosta. TA:sta voit lukea lisää vaikka täältä: https://www.marjukkarintamaki.fi/ta-ja-tyonohjaus/